maanantai 3. helmikuuta 2014

Säästämisestä

Minulla ja miehelläni on yhteinen säästötili. Tai ennemminkin yhteinen tili. Se perustettiin vajaa 10 vuotta sitten, kun olimme vielä opiskelijoita, ja tilille laitettiin siirtymään molemmilta 10 euroa kuussa. "On hyvä oppia säästämään, edes pieniä summia", sanoi tilin myynyt pankkivirkailija, ei paljon meitä vanhempi mies, ja nyökyttelimme hyväksyvästi. Ehdottomasti, säästöjä on hyvä olla. Ongelma on vain siinä, että olemme ehkä maailmankaikkeuden surkeimpia säästäjiä.

Aluksi selittelimme tilin jatkuvaa nollasaldoa sillä, että ei opiskelijalla ole mahdollisuuksia säästää, kun tulot ovat muutenkin niin pienet. Kun aloitimme työelämässä, puhuimme monia kauniita lauseita siitä, kuinka alamme siirtämään tilille nyt enemmän rahaa joka kuukausi, koska käymmehän töissä ja työssä käyvällä pitää olla säästöjä. Totuus on, että tilille menee edelleenkin molemmilta se sama 10 euroa kuukaudessa. Aina tuli auton huolto/ vakuutusmaksut/ uusi imuri/ iso sähkölasku (asuntomme lämpiää suoralla sähköllä)/ festarilippujen osto/ Helsingin reissu/ ulkomaanmatka/ mikä tahansa asia, joka sai tyhjentämään tilille kertyneet roposet, jos sinne jonkun harvan kerran pääsi jotain kymppejä kertymään. En ollut tilanteesta mitenkään harmissani, mutta välillä mielessä käväisi, että olisihan toki mukavaa, jos vaikka jonkun ihanan asian löytyessä siihen olisi rahat olemassa valmiina. Kun illanistujaisissa tuli kavereiden kesken puhe säästöistä, olin erityisen kiinnostunut tarjolla olevista naposteltavista ja mutisin johonkin väliin, että juu, kyllähän meilläkin on säästötili ja olikos teillä se vessa missä päin? Tunsin itseni ihan keskenkasvuiseksi, kun en osaa säästää.

Sitten kävi jotain. Muutama kuukausi sitten aloimme kutsua tiliä nimellä "matkatili". Siirsimme sinne veronpalautusrahoja tulevaa matkaa varten, jotta voimme maksella reissuun liittyviä juoksevia menoja sieltä ja pitää matkarahat erillään talousrahoista. Ja simsalabim, tuosta tilistä tuli yhtäkkiä hirvittävän tärkeä. Se on lempparitilini, jota vaalin, hoivaan ja jonne _haluan_ siirtää rahaa kuukausittain. Välissä laskeskelen, minne sen sisällöllä pääsisi (ei vielä kovin kauas). Voiko siis olla niin, että olen todella, viimeinkin, viittä vaille kolmekymppisenä, oppinut laittamaan rahaa sivuun? Siis säästämään!

Hajosiko puhelimesta näyttö? Säästötili auttaa!
Tätä vuotta on kulunut vasta kuukausi ja jo nyt olen ylittänyt itseni kahdesti: olen vetänyt leukaa (vasta yksi menee kerralla, mutta kuitenkin!) ja huomannut alkaneeni säästämään rahaa. Kumpaankaan en olisi uskonut vuosi sitten uskonut pystyväni koskaan. Mutta kun on tarpeeksi hyvä motivaattori, ei mikään ole ilmeisesti mahdotonta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti