Häpeämisestä

Aamunavaus 4.11. 2011

 “Ei se mittään, häppeemällähän siitä selevijjää”. 

Oli kesäloman ensimmäisiä päiviä tuossa muutamia kuukausia sitten. Meille oli tulossa ystäviä kylään ja hurautin innoissani autolla Citymarkettiin. Päässä pyöri sata ja miljoona hyvää ideaa mitä kaikkia herkkuja voisi tarjota ja mitä kaikkea kivaa tehdä. Ostin kärrit täyteen ja varovasti liruttelin ne pienessä alamäessä auton viereen. Painoin ovenavausnappia, mutta ovet eivät auenneet. Patterilla toimiva kaukosäädinavain oli oikutellut ennenkin joten en lannistunut heti: painelin eri puolilla ja korkeuksilla. Huomasin sivusilmällä, että ovista tuli ulos mies ja nainen, jotka seurasivat puuhasteluani huvittuneina. “Eikö avain toimi?” mies kysyi. “Joo ei”, vastasin, “taitaa olla patteri loppu”. “Kokeillaan toimisiko mun avain” mies ehdotti ja *NAKS* ovet aukesivat! Tuijotin miestä silmät pyöreinä: “Miten... miten toi on mahdollista..?" Mies hymyili: “Tämä on mun auto. Sun taitaa olla toi tuolla.”  

Kerran taas ihmettelin oppilaiden kuittailua liputuspäivästä. Karu totuus valkeni vasta, kun kävelin iltapäivällä alataloon pitämään oppitunteja ja aurinko paistoi mun takaa niin, että näin oman varjoni. Mun alushousuissa oli takana isohko rusetti ja aamulla kiireessä farkkuja jalkaan vetäessä ei tullut mieleen tarkistaa onko se housujen sisäpuolella... Siinä sitten katselin, kun rusetin nauhat lepattivat iloisesti tuulessa. Hävetti niin, että toivoin voivani vajota maan alle. 

Kun mokaa, hävettää. Häpeällä on pelon tavoin suojaava vaikutus, sillä se saa ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Se auttaa välttämään sellaista toimintaa, mikä aiheuttaisi kasvojen menetyksen, tekisi toiselle vääryyttä tai rikkoisi toisten rajoja. Edellä kuvatuissa tilanteissa ei tehty kellekkään muulle vääryyttä, mutta tuli paljastettua itsestä sellaista, mitä ei olisi halunnut, tai esitettyä itsensä aika hönössä valossa. Häpeän kreikankielinen sana aidos kytkeekin tunteen henkiseen alastomuuteen ja tarkoittaa nähdyksi tulemista. Häpeäminen on siis normaalia ja hyödyllistäkin, mutta jos jokaista virhettään jää märehtimään ja kierimään häpeässään, vaikuttaa se ihmisen itsetuntoon heikentävästi. Itselleen nauraminen ei aina ole helppoa, mutta on arvokas taito. Joo-o, tulipa laulettua korkealta ja kovaa ja ihan nuotin vierestä. Tai vastattua tunnilla eri kysymykseen kuin mitä kysyttiin, ymmärrettyä ohjeet väärin tai kieli meni solmuun, kun tuli oma vuoro lukea englannin kappaletta. Pää pystyyn ja kohtia uusia kompurointeja.  

Maailmassa on myös hyvin vähän sellaisia hölmöilyjä, joita ei saisi jotenkin hyvitettyä. Anteeksipyytäminen, esimerkiksi silloin kun on vaikka kiukkupäissään loukannut toista, voi tuntua vaikealta, mutta helpottaa paitsi sen toisen mieltä, myös omaa oloa. Ja jos joskus käy niin, että uimahallissa tulee käytyä suihkussa vessapaperi liimaantuneena takapuoleen, kannattaa muistaa tämä: Et ole ainoa. Kaikille näitä tapahtuu, kaikki eivät vain kerro.