Oman elämänsä astronautti

Aamunavaus 2.11. 2011

Lastenlaulussa lauletaan, että moni asia hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa. Mutta kyllä moni asia hämmästyttää ja kummastuttaa vähän isompaakin kulkijaa. Tunnustan tässä vajavaisuuteni, ja joillekin voi tulla järkytyksenä se, etteivät opettajat tiedäkään kaikesta kaikkea: minulle selvisi  pari viikkoa sitten, että kuu on muodostunut maasta pöllähtäneestä pölystä! En luullut että se juustoa on, mutta jotenkin olen selvinnyt läpi peruskoulun, lukion ja vielä yliopistonkin oppimatta tällaista perusasiaa. Muutenkin avaruus on kiinnostanut viime vuosina paljon. On huikeaa miettiä, että on jotain mikä ei ilmeisesti lopu mihinkään. Että universumi jatkuu äärettömiin. Tai jos se loppuisi, niin mihin se loppuisi? Seinään? Ja mitä sen seinän takana olisi? Toiveammattini ei ole avaruusintoilusta huolimatta astronautti. Avaruus on myös vähän pelottava, en koskaan haluaisi matkustaa sinne.  Ihmiset tosin pelkäävät usein sellaista mitä eivät tunne ja avaruudesta tiedetään sen laajuuteen nähden hyvin vähän. Peruskoulu ja lukio aikoina en ollut erityisen kiinnostunut fysiikasta tai muutenkaan luonnontieteistä. Jälkeenpäin on kyllä harmittanut. 

Toinen viime vuosien loputtoman kiinnostuksen kohde on ollut Kiina. Valtava maa, jossa on moni asia pahasti pielessä, mutta huikean kiehtova kulttuuri. Olen myös opetellut kunnostamaan vanhoja huonekaluja, eikä se ole ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin olen kuvitellut. Olen käynyt elävän mallin piirrustuksessa ja opetellut soittamaan pianoa. On niin paljon (maailma on suorastaan pullollaan) kaikkea mitä haluaisin tietää ja osata. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja joissain tapauksissa näin onkin. Kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa ja kun tietää tarpeeksi, ei niiltä huonoilta asioilta voi enää sulkea silmiään. Pahat ja ikävät asiat eivät katoa, jos niitä ei ajattele. Joskus esimerkiksi maapallon tila on ahdistanut niin, että on meinannut mennä yöunet. Silti tiedonjano on loputon. Niinkuin avaruus. 

Astronautti matkustaa raketilla tuntemattomaan, kokee jotain ainutlaatuista ja löytää uusia asioita. Jokainen voi olla oman elämänsä astronautti. Sukkuloida ympäriinsä maailmassa, lukea kirjoja ja lehtiä, tutkia nettiä, innostua oppitunnilla ja löytää ne asiat joihin haluaa uppoutua. Vaikka tuntuu, ettei koko ihmiselämä riitä oppimaan kaikkea mitä haluaisi, ei se haittaa. Jos olisi mahdollista, että ihmisen aivot kykenisivät sisäistämään kaikki maailman tiedot ja taidot, olisi se lopulta ennen kaikkea harmillista. 

Haluan vielä vanhanakin innostua ja olla utelias. Haluan hämmästellä, ihastua ja järkyttyäkin. Miten ihmeessä etelä-Amerikan intiaanikansat saattoivat tuntea mm. antibiootit, osata laskea tähtien liikkeitä ja viljellä maata vaikeissakin vuoristo-olosuhteissa, mutta eivät tunteneet pyörää? Haluan keskustella ja väitellä. Suurten kokonaisuuksien lisäksi haluan päteä myös hauskalla nippelitiedolla. Miksi benediktiinimunkeilla on pälvikalju? Onko siihen joku muukin syy, kuin hyvä huumorintaju? Maailma on auki. Tutki sitä.

Karibialla kuu köllöttää selällään!