Asioista: Matkustelusta

Aamunavaus 5.12.2011

Olin lapsena todella nirso. Jos olisin saanut valita, olisi ruokavalioni koostunut pelkästään nakeista ja keitetyistä perunoista. Isälläni oli kuitenkin hihassaan kikka kolmonen, jolla minut sai syömään mitä tahansa sienistä simpukoihin ja lipeäkalasta silakkalaatikkoon: “Jos ei pysty syömään kaikkia ruokia, ei voi lähteä meidän kanssa mihinkään ulkomaille, ei siellä mitään nakkeja tai ranskalaisia tarjoilla.” Ja minähän söin. Totuus siitä, että suunnilleen kaikkialla tarjoillaan ranskalaisia ja niitä nakkejakin, selvisi vasta vuosia myöhemmin, kun kaverit matkustivat omien perheidensä kanssa ristiin rastiin pitkin maailmaa. Vaikka söin (enemmän tai vähemmän) kiltisti kaiken mitä eteen laitettiin, en koskaan päässyt vanhempieni kanssa reissuun.

Täysi-ikäisenä voi tehdä omia päätöksiään ja heti kun mahdollista, lähdin poikaystäväni kanssa kiertelemään Baltian maita lähes nollabudjetilla. Koska siellä oli halpaa olla, tiedättehän. Vapauden tunne oli räjähtävä. Maailma, täältä tullaan! Bussi kulki pitkin huonokuntoisia teitä, englantia osaamaton kuski ajoi kuin hullu ja kieltäytyi antamasta reppujamme pääteasemalla. Liettuan pääkaupunkiin Vilnaan saavuimme yöllä kaatosateessa ilman minkäänlaista tietoa majapaikasta, ja huusimme toisillemme kitarisat vilkkuen keskellä slummialuetta, kun olimme lähteneet vahingossa väärään suuntaan. Saatoin olla minä joka luki karttaa... Luulisi, että suurin hohto matkailusta olisi kadonnut, mutta ei. Halusin takaisin kulkemaan loputtomia teitä jonnekin, muuttamaan suunnitelmia, tapaamaan uusia ihmisiä, näkemään uusia kaupunkeja. Olen kiitollinen, että toiveet eivät jääneet vain ajatuksen asteelle . Erityisesti olen reppumatkaillut, sillä se on ollut nuorena kustannustehokas vaihtoehto. Nykyään matkakuume on krooninen ja tavoitteena onkin, että koko ajan on matka varattuna ja seuraava suunnitteilla.

Eräs australialainen tyttö, jonka tapasin kerran Saksassa hostellissa, kertoi lounaalla, että hän on aivan mielettömän kateellinen kaikille eurooppalaisille, sillä meillä on lähellä niin monta erilaista maata, joihin voimme matkustaa noin vain, vaikka junalla viikonlopuksi. Australiasta on pitkä matka joka paikkaan. Reissaaminen on siis lähinnä lähtemiskysymys ja sitä voi tehdä tarvittaessa kohtuullisen halvalla. Miksi sitten ylipäätään kannattaisi matkustaa?

Annan kolme hyvää syytä:

1) matkustaessa, ja erityisesti reppureissuilla, tapaa paljon kiinnostavia ihmisiä. Olen tavannut Latviassa miehen, jonka isoäiti oli nuorin Auschwitchista selviytynyt henkilö. Pariisissa yövyin erään valokuvaajamiehen luona, joka oli juuri palannut Etelä-Amerikasta kuvausmatkalta. Yhdessä vietetyn illan aikana syötiin lähes raakaa tulista munakasta ja katsottiin 18 000 valokuvaa.

Uusia kavereita hostellissa Riiassa.

2) Monet paikat ovat oikeasti näkemisen arvoisia. Kyllä kolmen tunnin jonotus Milanossa katsomaan Leonardo da Vincin maalausta “Viimeinen ehtoollinen” kannatti. Berliini on kokonaisuudessaan suuri rakkauteni.

Tutkimusmatkailija teki löydön Tulumissa, Meksikossa.

3) Se ruoka! Voi nam! Paella Espanjassa, italialaiset pastat ja pizzat ja tanskalaiset voileivät. Amerikkalainen ketjujäätelökin saa ihan uusia ulottuvuuksia eri ympäristössä. Paras ilta Pariisissa oli se, kun syötyämme juustoja ja ankansisälmyksistä tehtyä pataa (oli hyvää!) kävelimme isommalla porukalla pitkin Seinen rantaa katsomaan Notre Damea iltavalaistuksessa syöden Ben & Jerrysin jätskiä (Cherry Garcia, parasta!).